Bonne fête de l’Indépendance du Sénégal!

Hyvää Senegalin itsenäisyyspäivää! Ja myös hyvää myöhästynyttä pääsiäistä! Täällä muslimimaassa pääsiäisen vietto ei kylläkään juuri näkynyt kuin lähinnä kristittyjen perheiden sisällä ja supermarketin suklaahyllyssä. Tai oli täällä pääsiäisen kunniaksi yllättäen vapaapäivä maanantaina (Lundi de Pâques). Mekään emme viettäneet pääsiäistä kuin sen verran, että ostimme itsellemme Kinder-munia, jotka kaiken lisäksi osoittautuivat lieväksi pettymykseksi. Medinan lapset olivat kuitenkin innoissaan kun kokosimme ja lahjoitimme suklaamunista saadut pikkulelut heille.

Kinder Joy ei ollutkaan ihan perinteinen Kinder-muna…

…Hassu koostumus ja maku muistutti ehkä enemmän Kinder Buenoa, mutta ihan hyvää se kuitenkin oli (:

Viime viikon loppu meni suureksi osaksi sairastelun merkeissä, sillä Maija oli monta päivää kuumeessa ja mahataudissa. Meidän piti perjantaina mennä tutustumaan Ranskan kulttuurikeskukseen, mutta jouduimme siirtämään ajankohdan tälle viikolle. Sunnuntaiksi meidät oli kutsuttu Fatoun ystävän kristityn veljen hääjuhliin, mutta Maija jättäytyi pois, sillä hän oli vielä kipeä. Hääpari oli kuulemma mennyt naimisiin lauantaina maistraatissa, ja varsinainen kirkossa vihkiminen tapahtuisi parin, kolmen kuukauden kuluttua, joten kyseessä olivat nyt ainoastaan ystäville ja sukulaisille tarkoitetut hääjuhlat. Olisin niin mielelläni halunnut nähdä myös vihkimisen, mutta kyllä senegalilaisten kristittyjen juhlatkin kiinnostivat. Juhlat järjestettiin Grand Yoffissa sulhasen vanhempien kotona, minne oli kutsuttu sankoin joukoin väkeä. Paikalla soitettiin senegalilaista musiikkia – niin perinteisiä rytmejä kuin modernia jumputustakin – ja suurimmalla osalla näytti olevan hauskaa. Ruokaa, tanssia, naurua, aurinkoa, ja loppuillasta myös moskiittoja. Suvun miehet toivottelivat juhlakansalle tasaisen väliajoin hallelujaa. Eräs suvun vanhempi rouva sai minutkin mukaan tanssilattialle ja ympärillä olevat taputtivat, nauroivat ja huusivat suureen ääneen, sillä he olivat kuulemma lyöneet vetoa, että tuskin valkoinen tyttö ainakaan tanssia uskaltaa. Lupasin opetella jonkin perinteisen senegalilaisen tanssin seuraavaksi kerraksi. Ehkä mieleenpainuvin asia hääpäivästä oli kuitenkin noin parivuotias rastatukkainen pikkutyttö, joka jossain vaiheessa iltaa kipusi syliini istumaan ja melkein jäi siihen loppuyöksi.

Nyssykkä täynnä sydämenmuotoisia kiviä, muistoksi hääjuhlista.

Maanantaina meillä oli siis pääsiäisen kunniaksi vapaata koulusta. Tiistaina taas tuli kuluneeksi tasan viisi viikkoa saapumisestamme Dakariin. Kuten aikaisemmin kerroin, viime viikon piti olla viimeinen harjoitteluviikkomme EBAD:in kirjastossa ja tämän viikon ensimmäinen Dakarin yliopiston pääkirjastossa, mutta tiistaina käydessämme vaihteeksi juttelemassa professorimme ja opintopäällikkömme kanssa kävikin ilmi, ettei pääkirjastossa oltu ilmeisesti vielä edes tietoisia siitä pikkuseikasta, että meidän olisi ylipäätään pitänyt mennä sinne harjoittelemaan. Tällä hetkellä olemme siis edelleen EBAD:in kirjastossa siihen asti, kunnes pääkirjastolta tulee jotain tietoa. Kysyimme professoriltamme myös työpöydistä ja tuoleista, jotka meille on viikkoja sitten luvattu yliopistolta asuntoomme lainaksi vaihto-opiskelumme ajaksi, mutta koska yliopistolla on meneillään jonkinlainen inventaario, ei ole mitään hajua, milloin tulemme kyseiset kalusteet saamaan. Jos tulemme.

Yliopiston ravintolan undulaatilla on ehkä vähän ahdas häkki?

Eilen keskiviikkona pääsimme sitten vierailemaan siellä Ranskan kulttuurikeskuksessa (L’Institut Français du Sénégal) sekä sen kirjastossa (Bibliothèque Publique de Centre Culturel Française). Kulttuurikeskuksen alueelle sisään meneminen oli jokseenkin outoa, sillä portilla meidät tarkastettiin kuin olisimme olleet tulossa johonkin kokonaan toiseen toiseen valtioon, niinkuin Vatikaaniin tai jotain. Sisältä kulttuurikeskus oli kuin toubabien keidas. Valokuvia sai sentään onneksi ottaa, sillä keskuksessa oli paljon kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Kuten ehkä aikaisemmin mainitsin, on Ranskan kulttuurikeskuksen kirjasto Senegalin suurin yleinen kirjasto. Mieleenpainuvimpia asioita kirjastossa olivat muun muassa pirteä lastenosasto sekä aikuisten osaston Senegal-kokoelma. Kirjaston lisäksi kulttuurikeskuksessa on ainakin elokuvateatteri, konserttitilat, lasten taidetyöpaja sekä ravintola, jonne jäimme Maijan kanssa syömään kierroksen päätteeksi. Kulttuurikeskuksessa järjestetään monenlaisia tapahtumia ja kulttuuritoimintaa niin aikuisille kuin lapsillekin konserteista kielikursseihin. Harmitti kovasti, ettemme tienneet kielikursseista aikaisemmin, sillä olisimme mielellämme osallistuneet jo alkaneeseen, pari viikkoa kestävälle ranskan kielen intensiivikurssille.

Ranskan kulttuurikeskus.

Kulttuurikeskuksen kirjaston värikäs lastenosasto.

Kulttuurikeskuksen kirjaston aikuisten osastolta.

Kulttuurikeskuksen pihan valtavan baobabpuun kasvot.

Olen aikaisemmin todennut, että Dakar ei ole mikään turistikaupunki, mutta täältä löytyy kyllä hotelleja ja esimerkiksi niiden yhteydessä olevia, maksullisia uimarantoja. Olemme Maijan kanssa onnistuneet löytämään Dakarista suhteellisen edullisen hotellin uimarannan. Ranta sijaitsee aika piilossa, aivan Dakarin teollisuusalueen kupeessa, minkä vuoksi jopa taksikuskien on usein vaikea löytää sinne. Olemme käyneet rannalla tähän mennessä kolme kertaa.

Plage de la Voile d’or.

Näkymä laajalle levittyvälle teollisuusalueelle rannan toiselta puolelta.

Tänään on siis Senegalin itsenäisyyspäivä. Senegal on tasavalta, joka itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960. Maan ensimmäinen presidentti oli Léopold Sédar Senghor. Nykyinen, neljäs presidentti Macky Sall on ollut virassaan viime vuodesta saakka.

Bon week-end!

-Petra

Ranskan kulttuurikeskuksen ravintolassa ripusteltiin tämän päivän kunniaksi eilen Senegalin lippuja.